Mun täytyy kirjoittaa näin, kun jotain herää sisälläin

Olen kakskytkuusi ja puoli, siis puoli vuotta rokkistaraikään. Silloin haluan voida todeta olevani onnellisempi elämästäni kuin tähän asti olen ollut. Mulla on kolme ja puoli vuotta aikaa siihen, että täytän kolmekymmentä. Silloin haluan olla super siisti tyyppi mielestäni ja todeta tehneeni asioita, joista voin olla ylpeä ja ylipäänsä katsoa taaksepäin ja olla iloinen siitä, että olen saanut aikaan asioita, joita olen halunnut. Mun elämässä on paljon onnea ja oon ihan mielettömän hyvä tyyppi, molemmat tuppaavat vain hukkumaan monta kertaa päivässä löytyäkseen taas uudestaan. Mä aion tällä blogilla muistuttaa itseäni niistä kaikista jutuista, joiden takia oon oikeesti ihan mieletön tyyppi (vailla tippaakaan ironiaa). Mä tunnen sunnatonta rakkautta ja hellyyttä itseäni kohtaan päivittäin ja haluaisin kertoa siitä muille, mutta sitten päädyn toistelemaan samoille tyypeille sitä, kuinka vitun hyvä tyyppi mä oon ja se nyt tuntuu vielä vähän nololta. Mä myös toivon, että tämä herättäisi mussa piileviä kirjoittamisenergioita; lähes päivittäin mietin kirjoittamisen aloittamista, mutta aloittaminen on jäänyt. Tähän asti. Nyt se alkoi.